Julkaistu , SopettajaSarianna

Syyslukukausi on pulkassa ja Sormet-kurssistani puolet takana. Viimeisten viikkojen aikana edistyttiin, takkuiltiin, edistyttiin taas ja sitten todettiin, että sujuuhan tämä. Opiskelijoiden palaute viimeisen tunnin lopuksi oli voittopuolisesti hyväksyvää: kyllä tämä laite sittenkin toimii ja ihan kiva tällä on töitäkin tehdä. Tammikuussa jatkuvia tunteja osaa opettaja odottaa jo ihan innostuneestikin ja luottavaisin mielin.

Mitä iPad voi antaa äidinkielen opiskeluun? Lukiossa ihan ehdottomasti positiivista on se, ettei opiskelijoiden tarvitse kantaa kansiota monisteita varten, opettajan ei tarvitse tuskailla jo kadonneiden materiaalien kanssa ja aineistoa voidaan hypätä hakemaan vaikka ihan extempore netin syvyyksistä. Laitteemme kävivät uudelleen asennettavina, ja nyt ei enää ole ollut ongelmia sähköpostin kautta tehtävien siirtämisessäkään.

Opiskelijat kirjoittivat lehti- tai valokuvaa erittelevän vastaustekstinsä itseään kiinnostavasta kuvasta. Opettajaa ilahdutti se, miten kiinnostavia kuvavalintoja oli tehty. Eräs opiskelijoista totesikin viisaasti: sait sitten meidät analysoimaan kymmenen kuvaa, kun piti tehdä valintaa. Siinäpä se! Olen varma, että nettikuvia selaillessaan opiskelijat tulivat huomaamattaankin tehneiksi medialukutaitojen omaksumista palvelevaa työtä. Jostakin syystä padi tekee erityisesti kuvien etsimisestä ja selailemisesta hauskaa. Tekstiyhteyttä ja lähdetietoja ei lisäksi ollut kukaan unohtanut mainita!

Kirjoittamisprosessia moni opiskelija on alkanut pohtia muun työ ohessa. Seuraavanlaisia kommentteja olen saanut kommentoida: Mä ajattelen jotenkin nopeemmin ja pinnallisemmin, kun me tehdään tekstit tällä koneella. Kivaa, että oma teksti on oikean painetun tekstin oloista. Mitä käsialalle käy, jos me aletaan koko ajan kirjoittaa koneella? Ei tällä näppäimistöllä tökkiessä pysty oikeasti jäsentämään tekstiä. Kyllä nämä lyhyet tekstit vielä menevät, mutta ei kai me esseekokeen ainetta...

Kuva-analyysit palauttelin sähköpostilla kaksiosaisesti: pdf readerilla kirjailin kieli- ja rakennehuomioita tutisevin kirjaimin punaisella tussauksella ja varsinaisen palautteen kirjoitin liitteen ylle sähköpostiviestiksi. Olihan tuo hitaampaa kuin käsin korjaaminen, mutta toisaalta voittona oli mm. se, että värillinen, suurennettava kuva oli koko ajan edessä. Opettajana oppi paljon myös opiskelijoistaan heidän tekemiensä kuvavalintojen kautta. Seuraavassa tekstissä kokeilen kuitenkin jotakin toista tapaa antaa palautetta ihan vain vertailun vuoksi.

Kielikokeen (lauselajit, välimerkit ja pronominit) teimme viimeisellä tunnilla pagesilla. Tein kokeen, opiskelijat täydensivät vastauksensa ja lähettivät kokeen tunnin lopuksi minulle korjattavaksi. Juuri äsken sain viimeisen kielikokeen kommentteineen ja arvosanoineen takaisin opiskelijoille. Koska teimme kokeen padilla, iBooks oli toki käytössä ja siksi koe arvioitiin tiukemmalla pisteytyksellä. Hajonta oli kovin tavanomainen. Hylätyn kieppeille tosin tipahti ehkä pari opiskelijaa enemmän kuin olin olettanut. Oliko ajateltu, ettei asiaa tarvitsisi opiskella, kun kerran opetusmateriaalit ovat tukena? Varoittelin kyllä, ettei materiaali auta soveltamisessa, jos ei tunneilla asiaa ole omaksuttu.

Opiskelijat ovat kummallisen hitaasti aktivoituneet kaivelemaan apps-valikoimia. Kannustukseksi joulupukki Mediakeskukselta vieraili vähän etukäteen, ja nyt on käytössä ihan oikeaa rahaa! Jokainen sai 15 euroa ostoksiin ja samalla velvoitteen pitää lyhyesti kirjaa löydöistään, pettymyksistään ja kokemuksistaan yleensäkin. Tätä kirjailua odotan kovasti saavani jakson lopussa silmäillä.

Tammikuussa odottavat taidekuvan tulkinnat ja prosessiaine. Joululomalle jokainen opiskelija sai Särmä-oppikirjasarjan etenemistä mukaillen läksykseen lukea kaksi romaania: iBooksiin on jokaiselle ladattu sähköisenä Reijo Mäen Vares-dekkareista Valkovenäläinen ja Matti Yrjänä Joensuun rikosromaaneista Harjunpää ja pahan pappi. Jään siis odottamaan, millaisia kommentteja kuuluu valotaululta lukemisesta lomien jälkeen...